Moon Kuurankukka

Nimi: Moon Kuurankukka
Lempinimi: Kuura
Syntynyt: 08.01.2014
Sukupuoli: Tamma
Rotu: Suomenhevonen
Väri ja merkit:
Säkäkorkeus: 150cm
rekisterinumero: VH14-018-0096

Koulutustaso: Va B, re 70cm
Painotus: Koulupainotteinen

Saavutukset:
- KTK-III palkinto 10.01.2015

Ikääntyminen

1 vuotta - 18.01.2014
2 vuotta - 08.02.2014
3 vuotta - 18.02.2014
4 vuotta - 08.03.2014
5 vuotta - 08.04.2014
6 vuotta - 08.05.2014
Tästä eteenpäin ikääntyy satunnaisesti

Luonne

Valitettavasti kahdesta vanhemmastaan Kuura päätti tulla enemmän emäänsä. Patalaiska hevonen, josta ei olettaisi löytyvän kapasiteettia vaativa B-tasolle, hyvä, että sen luulee rämpivän tarhasta talliin saman vuorokauden aikana. Seuraa ja rakkautta rakastava tamma on leppoisa kaveri, ja viihtyy erinomaisesti lasten kanssa. Kuura onkin loistava lapsenvahti, oli kyse ihmis- tai hevoslapsista. Kärsivällisesti se odottaa, että päiväkotiryhmä saa puunaussessionsa loppuun, ei liikauta kavioitaan senttiäkään mihinkään suuntaan, eikä menetä hermojaan ikinä. Hevoslapsille se pitää kuria ja järjestystä tarpeen niin vaatiessa, mutta lähtee innokkaasti mukaan varsojen leikkeihin. Kuura onkin tallin äitihahmo kaikin tavoin.

Kuura nukahtaa hyvin usein kesken hoitotoimenpiteiden, mikä ei tietenkään ole paha asia. Tamma nauttii suunnattomasti kaikesta, mitä sen kanssa tehdään ja sen voisikin laittaa seisomaan vaikka ilman riimua keskelle käytävää, eikä hevonen siitä huolimatta lähtisi mihinkään. Kuuraa voi rauhassa harjata vaikka kolme tuntia ja se vain venyttää alahuultaan, kunnes jossain kohti nukahtaa. Toisaalta tamma ei ota myöskään sitä itseensä, että sen vain nopeasti harjaa ja varustaa – Kuuralle käy oikeastaan kaikki. Kavioiden nosto on sen kanssa haastavaa hommaa, sillä tamma tuntuu juurruttaneen itsensä kiinni maahan, eivätkä jalat meinaa millään nousta ylös saati pysyä ylhäällä niin kauaa, että kavion saisi puhdistettua. Kuolaimet eivät myöskään meinaa mennä suuhun, mutta tamma eisentään pullistele.
Taluttaessa Kuura löntystelee perässä omaa laiskanpuoleista vauhtiaan ja hoputus kaikuu kuuroille korville. Tamma etenee omaan tahtiinsa välittämättä hoputuksesta, kiskomisesta tai katuharjasta takamuksella. Koppiin se sentään kävelee reippaammin, mikäli perillä odottaa heinäverkko ja matkustaa rauhallisesti, kuin ei edes olisi paikalla.

Ei liene mikään yllätys, ettei Kuura ole se menevin ratsu. Eteneminen on sujuvaa kuin hammastahnan tunkeminen takaisin tuubiin, eteenpäinpyrkimys jäi viime vuosisadalle ja tamma esittää onnellisen kuuroa pohjeavuille. Pidäte sentään toimii, sillä yksikin vahinkonyppäisy ohjassa ja Kuura tulkitsee sen auliisti pysähtymiskäskyksi. Ei uskoisi, millaista liikettä tammasta saa esille, kun sen alkuverryttelyä katselee. Kuuraa pitää käskeä eteenpäin joka askeleella, tarvittaessa raipan tai kannusten avustuksella, sillä lempeistä pyynnöistä tamma viis veisaa. Yleensä tamma vaatii sen yhden ronskimman avun, raipalla kunnon huomautus pohkeen taakse ja Kuura alkaa oikeasti kuunnellakin, kun huomaa ratsastajan olevan tosissaan. Se vaatii paljon ratsastusta ollakseen terävä pohkeelle, ohjalle se on liiankin kanssa. Parhaimmillaan tamma kuitenkin vetää mahan sisään, kaartaa kaulansa kauniisti ja polkaisee takaosalla kunnolla alleen. Eteen sitä pitää ratsastaa aina tarpeeksi, mutta kun Kuura on avuilla se ei tunnu yhtä epätoivoiselta kuin junan liikuttaminen hartiavoimin.
Myös esteillä Kuura on oma hidas itsensä, eikä hyppääminen sen leipälaji olekaan. Tamma kuitenkin ihan pitää hyppäämisestä, kunhan sitä ei harrasteta liikaa. Hitaasti liikkuva hevonen meinaa jäädä esteillä turhan alas, laskeutumisen jälkeen sen pää ja etuosa pitää oikeasti ohjalla vain nostaa maasta. Myös eteen ajaminen on tärkeää, jotta Kuura ylipäätään hyppäisi. Jos tammaa koettaa hyppyyttää liian usein se alkaa kieltää, koska vaikka homma on ihan kivaa Kuurankin mielestä, liika on liikaa.

Jos jokin hyvä puoli Kuuran hillittömästä laiskuudesta pitäisi keksiä, se olisi rauhallisuus kisapaikoilla. Tammaa ei paljoa kiinnosta, vaikka käsihevosalueella olisi joku päässyt irti ja tämä joku juoksisi suoraan päin sen takamusta. Jaaha, toteaa Kuura ja jatkaa torkkujaan. Tamma ei hätkähdä mistään vaan on oma pystyyn nukahtava (”pystyyn kuollut”, huokailee kisahoitaja) itsensä, jonka varustaminen on maailman helpoin homma, verkkaaminen sen sijaan ei. Verryttelyissä täytyy pitää huoli siitä, että Kuura oikeasti herää avuille ja alkaa tehdä töitä tai se saattaa ihan hyvin valua kesken keskilaukan käyntiin. Kun tamman vain saa kisapaikalla ratsastettua avuille, ei sitä samaksi hevoseksi uskoisikaan.
Kuura nauttii esiintymisestä ja pistää radalla aina parastaan, se rakastaa palkintojenjakoa ja kunniakierrosta. Jos jossain tamma herääkin liikkumaan omin avuin, se on ehdottomasti kunniakierros jolloin painellaan sellaista kyytiä, ettei laiskanpulskeasta Kuurasta uskoisi edes moista vauhtia lähtevän.

Jälkeläiset

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Valmennukset & Päiväkirja

10.01.2015 - Kantakirjaus
Kuura lähti trailerissa matkaan kohti suomenhevosten kantakirjaustilaisuutta yhdessä Fantin kanssa. Molemmat oli edellisenä iltana puunattu niin hyvin kuin vain voi ja Kuura jätetty pihaton sijaan talliin nukkumaan lähes kokovartalopuvussa omistajan tarkoituksena minimoida likaantumisen riskit. Onneksi tamma ei ollut yöllä itseään riisunut, joten pikainen purujen poisto jouhista riitti ennen show shinen läträystä ja kiillotusta. Traileriin tamma meni mallikelpoisesti ja matka kohti suurta koitosta saattoi alkaa. Perillä Kuura hieman ihmetteli maailman menoa, mutta oli oikein asiallinen. Kehässä liikkuminen ei aivan ollut toivottua, sillä keskittymistä veivät muut tammat, oreista puhumattakaan. Lopputuloksena Kuuran suitsiin kiinnitettiin kolmospalkinnosta kertova ruusuke. Kakkosta oltaisiin tietysti toivottu, mutta palkinto se kolmonenkin ja nyt voidaan hyvillä mielin käyttää tammaa myöhemmin jalostukseen kun rakenne on todistetusti korrekti.
Pisteet: 18 + 19 + 15 + 16 = 68p KTK-III

03.05.2018 - Kouluvalmennus
Kouluvalmennuksessa keskityttiin löytämään siirtymiin sulavuutta. Teetin ratsukolla alkuvalmennuksen ajan siirtymätreeniä keskihalkaisijalla ja loppuvalmennuksen aikana ympyröillä. Keskihalkaisija tuotti jo itsessään haasteita, sillä Helmi lähti kulkemaan herkästi hieman vinossa, kun kentän aidat eivät olleet tukena. Ravista käyntiin siirtyminen oli alkuun töksähtävä, joten hinkkasimme tätä siirtymää, kunnes saimme tarpeeksi monta hyvää toistoa. Laukannostot sujuivat käynnistä yllättävän sulavasti, kunhan Helmi vain oli kunnolla kuulolla ennen nostoa. Pysähdykset ja liikkeelle lähdöt kaipasivat myös omanlaisensa treenin ja muistuttelun, joten siirtymätyöskentely vei meillä aika paljon aikaa tässä valmennuksessa. Ympyräsiirtymät jäivät pienempään osaan, sillä halusin siirtymien toimivan ensin hyvin suoralla uralla, ennen kuin lähdettiin rakentamaan siirtymiä taivuttamisen yhteyteen. Kotiläksyksi ratsastaja sai toistaa näitä tehtäviä ja varioida niitä sen verran, kun parhaakseen näkee
Valmentajana Uppe