Cresendo's Kattguld

Nimi: Cresendo's Kattguld
Lempinimi: Kapsu
Syntynyt: 18.04.2013
Sukupuoli: Ori
Rotu: Gotlannin Russ
Väri ja merkit: Rautias
Säkäkorkeus: 123cm
rekisterinumero: VH13-028-0082

Koulutustaso: He B, re 80cm
Painotus: Yleispainotteinen

Saavutukset:
- Palkittu KTK-II palkinnolla 20.02.2014 Arvostelu päiväkirja-osiossa
- VSN Champion myönnetty 14.05.2015

Ikääntyminen

3 vuotta - 30.05.2013

4 vuotta - 18.06.2013
5 vuotta - 18.07.2013
6 vuotta - 18.09.2013
7 vuotta - 18.11.2013
8 vuotta - 18.01.2014

Luonne

Yleisesti: "Ponin ego on isompi kuin itse poni"
Oletko tylsistynyt, kaipaatko väriä elämään? Tutustu siis Kapsuun! Tässä on pieni poniori, jonka kanssa koko voi hämätä. Kapsu saattaa katsella suloisesti pörröisen otsatukkansa alta, ja seuraavassa hetkessä se voikin jo pinkoa vastakkaiseen suuntaan kaviosta kipinät sinkoillen, riimunnaru perässä laahaten..

Hoitaessa Kapsu on lyhyesti sanottuna rasittava. Se saattaa näykkiä ja se saattaa karkailla. Varustettua sen saa kohtalaisen nopeasti, jos ori on sidottu kiinni, lyhyelle narulle, tai mielellään kahdelta puolelta.
Kapsu tarhaa yleensä vain yksinään: sen ego on niin suuri, ettei samaan tarhaan mahdu muita hevosia. Kapsu on pompotellut itseään suurempia hevosia ihan mennen tullen. Se hyökkää ensimmäisenä heinäkasalle eikä anna muiden syödä, kunnes pieni poni on saanut mahansa täyteen. Jos tarhakaveri on oikein nössykkä, Kapsu saattaa näykkiä ja jahdata sitä ihan vain huvikseen.
Taluttaessa Kapsu ei ole ihan kenen tahansa vietävissä, tai suoraan sanottuna Kapsu yleensä päätyy viemään taluttajaa, eikä toisin päin. Ori yrittää kesällä punkea joka välissä syömään vihreää, missä sellaista vain näkee. Talvella poni on menossa hirveää kyytiä, ihan sama minne, kunhan vain pääsee liikkumaan liukkaasti. Se saattaa huonona päivänä jopa yrittää karata ihan vain pinkaisemalla äkkiä toiseen suuntaan, toivoen ettei taluttaja jää niin ällikällä lyödyksi, ettei ehdi reagoida lainkaan U-käännöksen paikaltaan suorittaneeseen oriin.

Ratsastaessa Kapsu onkin siis vain harvojen herkkua. Osaamattomia Kapsu vie ihan 6-0, kiikuttaa ympäri kenttää, tai vielä parempaa, kentältä pois. Toisaalta taas ratsastaja, joka osaa ottaa isoegoiselta pikkuorilta "luulot pois", löytää Kapsusta ihan uusia puolia: se kulkee nätisti peräänannossa koko kouluradan, taipuu tasaisesti koko rungostaan volteilla ja hyppää innokkaasti ja hyvällä tekniikalla kaikenlaiset esteet. Kapsua on irtohypytetty säännöllisesti ihan nuoresta lähtien (tällä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että välillä oli ongelmia löytää sopivaa ratsastajaa pikkuorin selkään...). Kapsu joka tapauksessa pitää esteiden hyppäämisestä, sillä on hyvä tekniikka, joka riittää 80 sentin esteille asti, eikä poni kummastele mitään erikoisesteitä. Esteradan hyppääminen saattaa siis olla joka mukavaa Kapsun kanssa, jos kaikki sopii yhteen.
Maastossa Kapsu on pirteä, mutta yllättävän mukava. Siitä ikään kuin häviää ylimääräinen stressi ja päätä kiristävä vanne, kun päästään pois pölyiseltä kentältä. Kapsu pitää metsäretkeilystä ja kävelee ihan rauhallisesti, myös löysin ohjin, kuulostellen luonnon ääniä. Laukassa se saattaa pukitella pienesti, mutta lähinnä innostuksesta, ei niinkään tarkoituksenaan ratsastajan tiputtaminen matkan varrelle. Veteen Kapsu menee epäröimättä, ja saattaa jäädä leikkimäänkin kahlatessa. Myös maastoesteilla Kapsu on yllättävän rento ja suorittaa erikoisesteitä hyvällä työmoraalilla (ei kuitenkaan vieläkään ihan toheloiden ratsastajien kanssa, vaan sellaisen jolla on selvä käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä).

Traileriin Kapasu menee helposti, jopa vauhdilla. Kilpailuissa pikkuorin on i-h-a-n pakko päästä näyttelemaan egoaan. Se kiljuu korkeimmalta ja tanssahtelee taluttajansa ympärillä kuin mikäkin töyhtöhäntäinen arabi konsanaan. Melkoinen on melske, ennen kuin päästään itse suoritukseen.
Radalla Kapsu keskittyy yllättävän hyvin, ja esiintyy oikein edukseen. Esteet se hyppää aina puhtaasti ja kääntyy kurveissa hyvin vikkelään. Myös kouluradalla tämä ori pärjää, jos kaikki palikat loksahtavat kohdalleen: siis kannustava katsomo, pölytön alusta ja tomera ratsastaja ovat ainakin ihan ensiarvoisen tärkeitä. Toisena tulevat sitten suotuisa tuuli, oikein asetellut kirjaimet ja oikealla kireydellä oleva satulavyö... No, lyhyesti sanottuna koulukisat ovat joskus hieman arapapeliä Kapsun kanssa - jos sillä on huono päivä, se ei mene kulmiin eikä nosta laukkaa: jossa sillä on hyvä päivä, pikkuori kulkee niin maar hienosti, että katsomosta käy sellainen salamavalojen säihke että sokaisee tuomarinkin

Jälkeläiset

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Valmennukset & Päiväkirja

03.07.2013 Kouluvalmennus Censoredissä
Suvin ja Kapsun kanssa aloitamme valmennuksen ihan perustehtävillä. Aluksi kahdeksikolla taivutuksia tehdessä tuntuu Kapsu aavistuksen verran jäykähköltä. Poni vastustelee ratsastajan apuja ja yrittää lähteä juoksemaan ympäri kenttää. Käsken Suvia taivuttamaan Kapsua hieman "yli" ja tekemään puolipidätteitä sisäohjalla joka askeleella. Kunhan ponin saa rauhoittumaan, se alkaa jo hieman myötäämään niskasta ja suostuu taipumaan. Suvi osoittaa Kapsulle selkeästi kuka on pomo, eikä anna gottlanninrussin pomottaa itseään lainkaan. Kokeilemme muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, minkä jälkeen on laukkatehtävien vuoro. Laukkaa otamme yksinkertaisesti vain keskiympyrälle, pyrkien hyvään ja rauhalliseen laukkaan ilman sähellyksiä. Muutaman yrityksen jälkeen laukka on jo oikein hyvä. Laukat otetaan molempiin suuntiin ja on aika lopetella valmennus.

20.02.2014 - Kantakirjaus
Kapsu kantakirjattiin virtuaalisen ponikantakirjan 58. tilaisuudessa KTK-II palkinnolla pistein 17 + 19 + 16 + 18 = 70 p.
- ej ihan aavistuksen kokkapolviset
- hyvä rotutyyppi, piirteetön säkä, syvä runko, hyväasentoinen lapa
- jokseenkin ruunamainen, tasapaksu kaula, ahdas kaulan ja pään liittymä, piirteetön säkä, huipukas ja jyrkästi laskeva lautanen, takajalat hyväasentoiset
- rodunomainen ori, jolla palikat kohdallaan.

28.05.2015 - Estevalmennus
Tänään valmennettavanani oli Kapsu ja tämän omistaja. Ratsukko oli jo kentällä menossa alkukäyntejä, kun saavuin kentän reunalle. Katselin hetken ratsukon menoa, kunnes aloin kantamaan estetolppia ja puomeja kentän reunasta kentälle. Rakensin ensiksi toiselle sivulle ravipuomit ja toiselle laitoin pienen ristikon. Pyysin ratsukkoa siirtymään jonkin ajan päästä raviin, kun he olivat jo tovin kävelleet kumpaankin suuntaan. Ensiksi ratsukon piti ravata uraa pitkin tehden voltteja ja pääty-ympyrät. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin heitä ottamaan ravipuomit mukaan. Heti kun Kapsun jalka alkoi nousemaan ravipuomeilla enemmän, eikä se kolautellut jalkojaan niihin, pyysin ratsukkoa hyppäämään ristikon, jonka keskikohta oli n. 30cm korkea. Kapsu yritti lähteä kiihdyttämään esteelle, mutta ratsastaja käänsi orin pois esteeltä ja yritti uudelleen. Kapsu ei yrittänyt enää toista kertaa lähteä kiitoravia ja hyppäsikin hienosti esteen. Ratsukko hyppäsi tämän ristikon muutamaan kertaan ja tuli ravipuomit, kunnes rakensin ravipuomeista laukkapuomit, ristikosta pystyn ja tein toisen pitkälle sivulle. Nyt molemmat pystyt olivat n. 50cm korkeita. Pyysin ratsukkoa laukkaamaan ensiksi muutaman kierroksen vapaasti ja sitten tulemaan laukkapuomit ja sen jälkeen pitkän sivun esteet. Aluksi Kapsu yritti laukassa kiihdytellä turhia, mutta ympyröitä tekemällä ori rauhottui. Kun sopiva laukka löytyi tuli ratsukko puomit ja suunnisti sitten esteille. Ensimmäisen esteen ori hyppäsi hieman kaukaa, mutta toinen meni paremmin. Ratsukko tuli esteet muutamaan otteeseen tähän suuntaan ja sitten vaihdoimme suuntaa. Ori alkoi valmennuksen lopussa olemaan huomattavasti rauhallisempi ja rennompi, kuin valmennuksen alussa. Lopetimme valmennuksen muutamaan onnistuneeseen hyppyyn ja ratsukko kävi maastossa kävelemässä loppukäynnit.
Valmentajana Veera R.

06.05.2014 - Estevalmennus
Iltapäiväksi oli ennustettu helteitä, joten aloitimme Cresendossa valmennukset tänä aamuna aikaisin: kolme ponia olisi tarkoitus saada valmennettua ennen lämpömittarin kohoamista hellelukemiin. Rakentelin kentälle Helppo B -estemerkkikokeen rataa, joka olisi juuri sopiva harjoitus Kapsulle. Radan korkeimmat esteet olivat 70 cm, joten ori varmasti selviäisi niistä ainakin korkeuden puolesta. Suvi oli verrytellyt ratsunsa jo valmiiksi, jotta pääsisimme suoraan asiaan. Rata koostui ympyrällä ratsastettavasta pystystä, pitkällä sivulla olevasta pystystä ja okserista, ravilähestymisellä hypättävästä, maapuomilla varustetusta kahden pystyn sarjasta, matalasta innarista sekä suhteutetulla välillä varustetusta pystystä ja radan korkeimmasta okserista. Ratsukko hyppäsi pari kertaa jokaisen yksittäisen esteen tai parin esteen osuuden radasta, jotta radan yksittäiset tehtävät tulivat ratsukolle tutuiksi. Suoralla uralla olevat esteet sujuivatkin ratsukolta mainiosti, mutta ympyrällä hypättävän esteen lähestyminen vaati vähän hiomista: Vaikka este olikin ympyrällä, sitä tuli lähestyä kohtisuoraan ja lisäksi ympyrän tuli olla ympyrä, eikä soikio. Kaarevasta urasta huolimatta laukan piti pyöriä, eikä hidastua askel askelelta. Myös ravilähestyminen tuotti päänvaivaa, sillä Kapsu oli ilmeisen innostunut esteistä eikä olisi millään malttanut ravata. Sen mielestä nähtävästi esteet kuului ylittää laukassa estekorkeudesta riippumatta. Ratsukosta näki, että sen osapuolet olivat tehneet yhteistyötä ennenkin, sillä ohjeistettuani Suvia ratsukon suoritus parani selvästi ja vaikeuksia tuottaneet tehtävät sujuivat erinomaisesti parin ylimääräisen harjoituskerran jälkeen. Niinpä pyysin ratsukkoa hyppäämään koko radan rauhallisessa tempossa neuvoni mielessä pitäen. Ratsukko eteni rauhallisesti ja varmasti esteeltä toiselle, laukan tempo pysyi samana läpi radan ja ravilähestyminenkin meni aivan nappiin. Myöskään ympyrällä hypättävästä esteestä - tosiasiassahan tämä sama este hypättiin kahdesti, kerran molemmista suunnista - suoriutumisesta minulla ei ollut mitään korjattavaa. Olin ilahtunut valmennettavieni oppivaisuudesta ja kehuin ratsukkoa vuolaasti. Valmennukseen suunnittelemani harjoitus oli saatu päätökseen ja onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa. Niinpä kehotin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyyn. Suvilla ja Kapsulla sujui yhteistyö mainiosti, eikä poni yrittänyt mitään konnankoukkuja. Tästä on hyvä jatkaa!
Valmentajana Susanna

29.11.2014 - Tarinakoulukilpailut
Kapsun kanssa suuntasimme Granstadin tarinakoulukilpailuihin 29.11.2014 ja osallistuimme Helppo A -luokkaan. Tehtävänä oli: "Kilpailualueella meininki on kuin pahimmastakin joulukuvaelmasta: paksu lumihanki kimmeltää ja pakkanen paukkuu, tallialue on hukutettu joulukoristeisiin, kaikki toimihenkilöt ovat pukeutuneet tonttuasuihin ja kahviossa tuoksuu glögi, piparit ja riisipuuro. Kerro ensivaikutelma max. 100 sanalla sinun tai ratsusi näkökulmasta. Saiko tiukkanutturainen kouluratsastaja/-ratsu hermoromahduksen vai oliko kisapäivä paras ikinä?" Lopputuloksissa olimme 10/22 seuraavanlaisella tarinalla:
”Kingi saapuu!” kailotin tanssahdellessani ulos täysin arvolleni sopimattomasta kuljetuskalustosta. Mutta mitä silmäni näkevätkään? Kaikki on punaista?? ”Nuuh..” Jossain on sitä ruskeaa herkkua, mitä tuo maanvaiva aina tällä kylmällä punakaudella mussuttaa.. Eikun täyskäännös ja menoksi, ”hellurei ja heippa, minä lähden nyt!” tuumasin ja ponkaisin noiden outojen punapukuisten kimppuun. ”Missä taskussa sitä namia on?” koetin jokaiselta kysellä. Kummasti mokomat pinkoivat karkuun kun turpani hampaat ojossa työnsin tutkimaan tarjontaa.. Olivatkohan partakarvani huonosti? Käytyäni läpi puoli kisapaikkaa joku mokoma palautti minut räyhääjälleni. Namitkin jäivät tavoittamatta, voihan poni sentään! Ja se mokoma työnsi minut takaisin koppiin ja painoi kaasua, enhän minä vielä edes vauhtiin päässyt..

17.03.2015 - Kouluvalmennus
Kentälle saapui Suvi russponillaan Kapsulla. Seurasin ratsukon itsenäisiä alkuverryttelyjä ja annoin joitakin neuvoja. Olin suunnitellut valmennuksessa harjoiteltavaksi kolmikaarista kiemurauraa, siirtymisiä sekä hieman keskiaskellajeja. Ori yritti siitäkin huolimatta kokeilla, vaikka ratsastaja on ainakin sata kertaa ottanut siltä luulot pois. Monipuolisilla tehtävillä saimme Kapsun keskittymään olennaiseen ja ainakin kiemuraura luonnistui muutamaa oikomisyritystä huolimatta hienosti sekä käynnissä että ravissa. Siirtymisissä Kapsu oli alkuun hidas, eikä vastannut apuihin, mutta tässäkin auttoi pelkästään toistot, toistot ja toistot. Ori oli jo loppuvalmennusta kohden mennessä hienosti kuulolla, eikä keskiaskellajeja tarvinnut älyttömästi enää treenatakkaan. Keskiravin ja siihen siirtymisen kanssa oli vähän pientä hankaluutta, mutta valmennus lopetettiin ihan _järkyttävän_ hienoihin keskiraveihin.
Valmentajana Riella

23.03.2015 - Kouluvalmennus
Olin jälleen Cresendossa valmentamassa Suvia, mutta tällä kertaa tällä oli ratsuna russori Kapsu. Kapsun ja Suvin kanssa oli tällä kertaa tarkoituksena pitää kouluvalmennus, joka jouduttiin sateen takia pitämään maneesissa. Ratsukko olikin jo maneesissa verryyttelemässä ravissa, kun saavuin sinne. Tervehdin Suvia ja pyysin tätä käymään Kapsun kanssa rauhassa kaikki askellajit läpi, kun itse tutkailin maneesin puomi- ja tötterökasoja. Asettelein tötteröistä pääty-ympyröille neljä tötteröä. Pyysin Suvia ottamaan Kapsun kanssa ravin. Pitkän sivun keskeltä tuli aina käätyä toiselle pitkälle sivulle ja vaihtaa suuntaa. Päädyissä tuli tehdä pääty-ympyrät. Oikaisu uralta uralle tuli mennä harjoitusravissa, kuten myös pääty-ympyrät. Ratsukon saatua ravin menemään hyvin, tehtiin samaa tehtävää laukassa ja uralta uralle mentäessä laukka vaihdettiin ravin kautta. Tämän jälkeen siirsin tötteröitä pois tietä ja pyysin Suvia näyttämään Kapsun kanssa pohkeenväistöä vielä loppuun. Kapsun pohkeenväistöt näyttivät oikein hyvältä käynnissä, että ravissa!
Valmentajana Veera R.

03.05.2018 - Päiväkirjamerkintä
Pitkästä aikaa tallipäivä ja luvassa Kapsun kanssa tappelemista. Pilvet olivat muodostaneet pyöräilymatkani aikana taivaalle uhkaavan näköisen vaipan ja saapuessani tallin pihaan, repesi pilviverhot tämän kevään räjähtävimpään kaatosateeseen. Juoksin talliin, heitin tavarat Kapsun karsinan eteen, nappasin ensimmäisen riimunnarun telineestä ja juoksin pihan läpi hakemaan Kapsua. Yksikin ylimääräinen minuutti sateessa teki loimettoman ponin kuivaamisesta yhä vain suuremman projektin, joten ei ollut aikaa turhalle kuhnaamiselle. Kapsu teki selväksi, että tänään on huono päivä. No niin oli kyllä minullakin, sillä olin suunnitellut ratsastavani ponilla maastolenkin ja nyt luontoäiti tarjosikin vähän ikävämmän ulkoilusään. Kapsu meinasi syödä minut elävältä pesarissa kun hoidin sitä kuntoon, mutta jollain käsittättömällä isulla siitäkin selvisi. Kun talutin ponia pihan poikki kentälle, tajusin sateen lakanneen. Valitako tylsä kenttätreeni vai rento ja huoleton luontolenkki? Sanomattakin on selvää, että retkellehän me lähdettiin ja höllättiin nutturoita kumpikin. Kapsulla ei pahemmin ollut asiaan vastaan sanomista ja ponista löytyi se ydin, josta tässä ponissa tykkään. Pohjimmiltaanhan Kapsu on aika lälly kuitenkin.
Kirjoittajana Uppe