Glorious Giselle

04.05.2013 - Giitta muuttaa
Lähdin katsomaan myyntiponeja haaveissani hankkia shetlanninponeja lauman jatkoksi. Tallissahan asui jo yksi iso tamma, Clover. Paikanpäällä valitsinkin muutaman oikein näppärän shettiksen mukaani ja olin jo lähdössä, kun myyntitallin pitäjä kertoi juuri Britanniasta saapuneesta laumasta. Britanniahan on shettisten luvattu maa, joten niitä sitten lähdettiin katsomaan. Lauman shettikset eivät minua vakuuttaneet, mutta joukossa käyskenteli muutama isompikin poni. Toisten takana piilossa oli pieni aranoloinen kimo tamma, joka näytti aivan nallekarhulta. Pörröinen talvikarva teki tammasta hyvin säälittävän oloisen, mutta syötävän suloisen. Menin lähemmin tutustumaan poniin, jonka kerrottiin olevan tuotu ratsastuskouluponiksi Ruotsiin. Ihastuin tammaan kutienkin niin paljon, että se lastattiin traileriin shettisten seuraksi ja pitkä toisiimme totuttautuminen ja luottamuksen hakeminen alkoi. Nyt tallin mailla kirmaileekin pikkuponien mukana kaksi kimoa tammaa, Giitta ja Clover!

13.05.2013 - Kehitystä
Tutustuessani Giittaan paremmin mietin, miten joku on voinut näin herkästä ja arasta ponista haaveilla ratsastuskouluponia? Ensimmäinen selkään kiipeäävä pikkulapsi saisi elämänsä kyydit ja varomattomalle karsinaanastujalle soitettaisiin ambulanssi potkun johdosta. Cresendoon Giitta on sopeutunut pikkuhiljaa, tammalla tosin on huomattu olevan vetopaniikki, ja laumankaipuu jokaisessa tilanteessa on vain kasvanut. Talutuslenkit maastossa yksinän voi unohtaa, parasta ottaa kaveri, mieluiten Clover mukaan. Ratsukoulutus tammalla on edennyt vaihtelevasti, Giitta alkaa jo luottaa minuun, mutta ei oiken ymmärrä että selässä on se sama ihminen kuin maassa äsken. Liinassa ratsastusta on testasttu käynnissä ja ravissa, irti ei vielä olla uskaltauduttu kentälle. Onneksi Giitta rentoutuu silmiinnähden kun kentän viereiseen tarhaan tuo ponilauman laiduntamaan, arka neiti ei tunne olevansa niin yksin ja avuton.

19.11.2013 - Koulutreenit
Tänään treenasimme Giitan kanssa hieman koulua. Tamma kuunteli apuja hyvin ja reagoi nopeasti. Välillä paketti meinasi vielä levitä käsiin ja tamma kipitti pää taivaassa, mutta pikkuhiljaa kehitytään. Giitta vaatii erittäin rauhallista kättä ratsastajalta ja tämän nuoren kanssa on todella saanut tehdä töitä pitkään ja hartaasti hutiloimatta. Laukka on tällä hetkellä Giitan vahvin askellaji, siinä se pystyy kantamaan itsenä parhaiten. Laukassa teimmekin paljon ympyröitä joilla koetin saada tamman rennoksi. Loppua kohti meno parani ja otimme vielä muutaman pohkeenväistön ravissa. Edelleenkään en mieluusti ratsasta Giitalla ilman hevosseuraa, sillä tamma jännittää yhä yksinoloa. Tällä kertaa mukana oli Lissu hyvän ystäväni kanssa köpöttelemässä kentällä. Esteradoilla Giitta onkin syksyn aikana kehittynyt huimasti. Sijoituksia on ropissut ja tamman itseluottamus radalla kasvaa kohisten, kyllä tästä vielä hyvä kisaponi tulee!

03.05.2018 - Päiväkirjamerkintä
Istuin Mellin selässä ohjat napakasti käsissäni ja hengitin syvään. Edessämme avautui puinen silta, jonka molemmilla sivuilla pulputti pieni puro. -Mennään vaan, juttelin tammalle, joka oli päättänyt sillan imaisevan meidät sisuksiinsa, mikäli astuisimme kavionmitallakaan siihen. Tähän asti maastolenkkimme oli mennyt yllättävän kivuttomasti, joskin postia tienvierestä hakeva punatakkinen täti aiheutti hetkellisen hermoromahduksen. Kun silta tuntui olevan ponille liian iso urakka, laskeuduin selästä ja talutin ponnekkaasti ponin sillan yli. Kaviot sanoivat klipeti klop ja pian poni jo päristeli ohitseni meinaten viedä ohjat mukanaan. Otteeni oli kuitenkin ennakoiva ja sain pidettyä ponin hyvin käsissä. Jos olisin ollut selässä, olisin saattanut horjahtaa. Sillan ylitettyämme kiipesin takaisin selkään ja jatkoin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin teki myös Melli, jolla taisi lopulta olla myös ihan kiva lenkki. Ainakin se jäi lenkin jälkeen raukeana karsinaan heinien pariin.
Kirjoittajana Uppe