Terminator TUFF

Nimi: Terminator TUFF
Lempinimi: Teemu
Syntynyt: 22.07.2009
Sukupuoli: Ori
Rotu: Gotlannin Russ
Väri: Ruunikko
Säkäkorkeus: 125cm
rekisterinumero: VH07-028-0301

Koulutustaso: He B, re 90cm
Painotus: Estepainotteinen

Muuta:
- KTK-II palkinto 2/2015
- VIR MVA Ch myönnetty 15.12.2015

Ikääntyminen

3 vuotta - 22.12.2009

11 vuotta - 22.08.2013
12 vuotta - 22.10.2013
13 vuotta - 22.12.2013
14 vuotta - 22.01.2014
15 vuotta - 22.03.2014
16 vuotta - 22.05.2014
17 vuotta - 22.07.2014
18 vuotta - 22.09.2014

Luonne

Ensimmäinen asia, mikä minulla tulee mieleen Teemusta, on itsepäisyys (ponit, duh). Hoidettaessa saakin olla valppaana ja seurata orin tekemisiä sivusilmällä (suosittelen hoitamaan käytävällä), ellei tahdo kohdata ponin jukuripäisiä kepposia. Itsehän muistan sen päivän hyvin, kun Teemu otti ja kumosi minut takapuolelleni suoraan siihen haisevaan kasaan karsinan nurkassa. Tästähän ei tietenkään aiheutunut mitään muuta vahinkoa, kuin se, että vaatteni olivat erittäin epämiellyttävässä kunnossa. No, siinä istuessani lantakasassa ja mulkoillessani Teemua, poni tuijotti minua takaisin kuin huvittuneena ja hörisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Teemu ei ole missään nimessä agressiivinen, mutta sen kepposet tuppaavat olemaan välillä vähän... kovakouraisia. Siksipä oria ei annetakkaan pikkulapsille hoidettavaksi. Ajan kanssa sen kepposiin kyllä tottuu, ja luojan kiitos niitä osaa välttää, joten hoitotoimenpiteet toimivat ongelmitta. Ellei kohdalle osu tammaa. Orin vintissä kirjaimellisesti piemenee ja se aloittaa julmetullisen matchoilun, kuin maailmassa ei olisi mitään muuta tarkoitusta. joten note to self: vältä tammoja viimeiseen asti. Onneksi Teemu on sentään muita oreja ja ruunia kohtaan rauhallinen.

Ratsastaessa Teemun itsepäisyys vasta kostautuukin. Siinä saakin olla aika kylmäpäinen ratsastaja, ettei ponin itsepäisyyteen mene hermo. Jos tietty askellaji ei sen mielestä ole sillä hetkellä mukava, sitähän ei muuten mennä, piste (tästä voittekin sitten päätellä että miten kouluratsastu sujuu). Teemulla ratsastaessa kannattaakin pitää raippaa mukana, että voi tarvittaessa ottaa ja komentaa ihan reilusti jos homma ei ala sujua. Russin askellajeista miellyttävin on ehkä sen pehmeä ja tasainen ravi, laukka tuppaa olemaan innostuneena hieman pomppivaa sorttia.
Esteillä Teemuta kehittyy kuin toinen poni, ne on selvästi sen juttu. Esteillä se on kuin kotonaan ja vauhtia kyllä riittää, eikä hyppytaktiikassakaan ole moitittavaa. Itse ottaisin, jos voisin, Teemun joka kerta mukaan esteille, sillä silloin se on parhaimmillaan!

Jälkeläiset

synt, o/t. varsa (emä)

10.11.2010, o. Dixieland Case (e. Skov's Jazzstar)
04.07.2011, o. Toby B (e. My Litlle Pony v. Tinu)
02.02.2012, o. Stitch B (e. Ohana v. Tinu)
12.02.2012, o. Khan B (e. Meaghan v. Tinu)
26.11.2013, o. Cresendo's Jeremias (e. Cresendo's Juanita)
20.12.2014, o. Cresendo's Thilo (e. Karkurannan Guanine)
17.03.2015, o. Elfengård Tobias (e. Saga v. Ahlstedt)

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

Valmennukset & Päiväkirja

06.06.2014 - Estevalmennus
Päivän kolmas ja siis viimeinen valmennettava oli russiori Teemu, esteratojen vanha konkari ja ikuinen kujeilija. Olin kuullut tästä ponista paljon hyvää mutta myös sen, että ilman jekkuja ja ratsastajan testaamista valmennuksesta tuskin selvittäisi. Jatkoimme vielä tämän kolmannenkin ponin kanssa harjoituksia Helppo B -estemerkkikokeen radan pohjalta. Toivottavasti Suvi ei tykännyt huonoa joutuessaan hyppäämään saman radan pohjalta toteutettuja tehtäviä monella eri ponilla. Toisaalta jokainen poni oli tuonut omat haasteensa ja tämän päivän jälkeen Suvi ainakin muistaisi radan vaikka unissaan. Alkuverryttelyn jälkeen ratsukko sai vielä hypätä ympyrällä olevaa pystyä sekä pitkällä sivulla olevaa pystyä ja okseria sillä aikaa, kun kävin korottamassa esteitä 10-20 cm:llä, jotta Teemulle muuten helpohkoon rataan saataisi vähän lisää haastetta ja päästäisi hyppäämään parhaimmillaan jopa 90 cm:n esteitä. Ennen kokonaisen radan hyppäämistä ratsukko sai tehtäväkseen hypätä erikseen matalahkon innarin sekä sarjaesteen, jota lähestyttiin reippaassa ravissa, ylitettiin maapuomi ja ensimmäisen pystyn hyppäämisen aikana nostettiin laukka. Sarjan esteiden väliin mahtui tasan yksi laukka-askel, ja laukannoston onnistuessa ratsukko pääsisi yhdellä askeleella juuri sopivaan ponnistuspaikkaan. Ratsukon lähestyminen innarille oli mainio, kunnes Teemu päätti alkaa testaamaan ratsastajaansa: Ponin vauhti hidastui joka askeleella ja innarille päästyään se putosi raville, eikä ratsastaja voinut tietenkään tehdä asialle mitään enää siinä vaiheessa. Niinpä kannustin Suvia komentamaan ponia ja napauttamaan raipalla, jos se alkaisi hidastella. Toisella kerralla tehtävä sujui hiukan paremmin ja ratsukko selvisi siitä oikeassa askellajissa, mutta kyllä se vaati hiukan ponin takapuolen pöllyttämistä raipan kanssa. Sarjaeste ravilähestymiselläkin sujui kohtuullisesti, vaikkei Teemu ensimmäisellä kerralla nostanutkaan laukkaa ratsastajan pyynnöstä huolimatta. Suvin komentaessa poniaan napakammin ratsukon onnistui selvittää sarja toivotulla tavalla, vaikka ponin meno oli edelleen vetelähköä. Kehotin Suvia kannustamaan ja innostamaan Teemua, sillä me molemmathan tiesimme, että poni oikeasti piti hyppäämisestä, vaikka se olikin tähän mennessä onnistunut piilottamaan sen hyvin keskittyessään oikutteluun ja ratsastajan testaamiseen. Lisäksi neuvoin Suvia suuttumaan ponille kunnolla, jos se ei muuten ymmärtäisi jättää turhanpäiväistä oikuttelua pois. Annettuani ratsukolle luvan hypätä koko rata alusta loppuun Suvi ohjasi Teemun ympyrälle ensimmäiselle esteelle. Poni laittoi parastaan oikutellakseen ja melkein pysähtyi esteelle: päättäväisesti Suvi ratsasti poninsa askellajista riippumatta esteelle, jotta poni näkisi, että nyt tosiaan oltiin hyppäämässä eikä hidastelu ja vetelehtiminen asiaa muuttaisi. Meno näytti siltä kuin Suvi olisi suurin piirtein saanut nostaa ponin pystyesteen yli. Oikeastaan ratsukko lähinnä käveli esteen läpi, ja minulle tuli kiire nostamaan puomia ennen uutta yritystä. Teemun satulassa Suvi alkoi suorastaan kihistä kiukusta, kun poni yritti kaikin voimin pilata valmennuksen - kerrankin, kun heillä oli tilaisuus harjoitella jonkun avustuksella. Yllättäen poni nosti laukan ja laukan kauniisti pyöriessä ratsukko lähestyi uudestaan ympyrällä olevaa pystyä ja ylitti sen hienosti. Poni oli tainnut tulla siihen tulokseen, että murinasta päätellen satulassa taisikin olla ihmisen sijaan puuma, joten sen oli syytä pitää vauhtia yllä. Reipas laukka, josta vetelyys oli kaukana, jatkui ratsukon ylittäessä pitkän sivun pystyn ja okserin. Lähestyessään sarjaa Teemu hidasti kuuliaisesti raviin, ja ratsukko selvitti koko sarjan laukannostoineen päivineen mallikkaasti. Ratsukon suunnatessa jälleen ympyrälle hyppäämään pystyä poni kompastui jalkoihinsa ja ratsukko joutui ottamaan ylimääräisen voltin saadakseen laukan taas pyörimään, mutta pysty ja sitä seurannut innari menivät kuin vettä vain. Viimeistä pystyä ja okseria suhteutetulla välillä jännitin hiukan ratsukon puolesta. Jännitin kuitenkin turhaan, sillä Suvi oli saanut poninsa hyvin ruotuun ja kaksi viimeistä - ja itse asiassa radan korkeinta - estettä ylittyivät sujuvasti ja vieläpä isolla ilmavaralla. Teemu oli ilmeisesti ymmärtänyt lopettaa oikuttelun ja keskittyä nauttimaan hyppäämisestä. Tähän oli hyvä lopettaa, ja ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyyn. Yhden tunnin perusteella näytti siltä, että parhaimmillaan ratsukon yhteistyö oli saumatonta ja sujuvaa ja työskentelyä oli ilo katsella. Kotiläksynä Suvi saisi kuitenkin harjoitella poninsa ruotuun laittamista, jotta onnistuminen ei jäisi orin oikutteluista kiinni. Tämä oli kuitenkin ratsukon ensimmäinen yhteinen valmennus, ja ratsukko oli oikein kehityskelpoinen. Tästä oli siis hyvä ponnistaa eteenpäin!
Valmentajana Susanna

08.06.2014 - Estevalmennus
Teemulla tuntui olevan tänään varsin huono päivä, sillä ori suorastaan kieltäytyi tekemästä mitään mitä me siltä halusimme. Ravisiirtymiset menivät päin häränpyllyä alusta asti kun Teemu yritti sen sijaan puskea kuolaimelle ja painella pää pystyssä jotakin pohkeenväistöä muistuttavaa. Ratsastaja joutui ottamaan minulta raipankin ennen kuin ori saatiin raviin ihan suoraa uraa pitkin (mistä en pitänyt, valmennuksissa ehkäisen raipankäyttöä). Kun siirtymiset oli saatu kuntoon sai ratsukko nostella laukkaa ja hypätä tekemääni pientä verryttelyesterataa. Se koostui kolmesta matalatasta kavaletista ja yhdestä ristikosta. Nämä innostivatkin Teemun hyppäämään oikein hienosti, joten korotin lähes välittömästi kaikki esteet ristikoiksi, lukuunottamatta sitä alkuperäistä josta tuli pysty. Ratsukko hyppäsi esteet hyvässä yhteisymmärryksessä ja loistavassa temmossa myös toiseen suuntaan. Niinpä korotin kaikki esteet pystyiksi, kooltaan 70-90cm. Tätä rataa he hyppäsivätkin loppuvalmennuksen ajan. Yhtä pientä pudotusta lukuunottamatta hypyt sujuivat kerrassaan erinomaisesti!
Valmentajana Penelopeia

25.02.2015 - Kantakirjaus
Teemu lastattiin aamulla Maijan kanssa traileriin suuntana kantakirjaustilaisuus. Molemmat ponit olivat onnistuneet keräämään moiseen häppeningiin oikeuttavat arvostelut näyttelyistä, joten mikäs siinä läheä onneaan koittamaan. Ponit hieman hermoilivat kisapaikalla, olihan koko alue täynnä kiireisiä ihmisiä ja toinen toistaan hienompia poneja. Arvostelu meni kuitenkin nappiin ja kumpainenkin karvapallo malttoi seistä sekä esittää liikkeet asiallisesti. Kolmosta odotettiin molemmille saatavaksi, eihän minun ponit ikinä parempaakaan saa. Yllätys oli melkoinen kun sekä Maija että Teemu palkittiin molemmat kakkosella! Upeaa! Kotimatkalla olikin autollinen hymyileviä naamoja, ponitkin taisivat nauttia ylimääräisistä porkkana-annoksistaan aika lailla. Kotona saadut ruusukkeet kiinniteltiin karsinan oviin ja ovikyltteihin raapusteltiin lisätekstit kertomaan memnestyksestä. Päivän tähdet loimitettiin ja laskettiin iltaheinille kiristyvään pakkassäähän.
Pisteet: 19 + 19 + 20 + 18 = 76p, KTK-II