Sukutaulu & sukuselvitys

Isä Majestic Wind on rautias, näyttelymenestystä kerännyt ori. Se on syntynyt Iso-Britanniassa, mutta se tuotiin Hollantiin kaksivuotiaana. Majestic Windillä on monia jälkeläisiä, ja eritoten kouluratsastuksen puolella menestynyt, nyttemmin siitoskäyttöön kokonaan siirtynyt poni on luonteeltaan sosiaalinen ja näyttävä. Rakennetta on kehuttu erinomaiseksi, korrektiksi ja lihaksikkaaksi ja monia shetlanninponin ominaispiirteitä löytyykin juuri Majestic Windistä. Ori loukkaantui tarhassa ja sen oikea etujalka leikattiin, joten se siirtyi jalostukseen heti sen jälkeen. Sitä ennen se oli kuitenkin kerännyt todella paljon menestystä ja jälkeläisnäyttöä, joten siirto ei haitannut. Majestic Wind periyttää rautiasväriään ja upeaa luonnettaan, loistavaa rakennettaan sekä miellyttäviä askellajejaan.
Isänisä Corutan taas sai hieman surullisen tarinan. Se astui tammoja kolmivuotiaasta asti ja oli todella kysytty ori ulkomailla. Sitten se myytiin, ja loistavan rakenteen ja erinomaisen luonteensa se joutui hukkaamaan, kun koti löytyi vanhasta ladosta. Corutan asui siellä yksin ja se tylsistyi, joten kun se ostettiin pilkkahintaan kahdeksanvuotiaana, sen luonne oli tipotiessään. Se oli laihtunut, mutta sen jälkeen tätä 103 cm korkeaa oria alettiin kunnostaa ja siitä kehkeytyi loistava siitoshevonen. Myöhemmin Corutan myytiin Ruotsiin ja nykyisin se on ruunattu.
Isänemä Polly on ravitaustainen, ruunikko tamma. Se on 100 cm korkea ja melko hankalaluonteinen, koska sen emä sekä isä olivat hyvin hankalia. Nuorena Pollylla ajettiin poniraveissa ja Ruotsissa syntynyt ja kasvanut poni kasvoi meneväksi, jopa hieman hankalaluontoiseksikin ravuriksi. Kun se ostettiin, sen luonnetta jouduttiin koulimaan ja se koulutettiin uudelleen ratsu- ja näyttelypuolelle. Pollysta tuli kiltti, sosiaalinen ja shetlanninponiksi melko kevytrakenteinen poni, joka jätti raviuraltaan itselleen loistavan ravin. Polly periyttää hyviä askellajeja.
Isänisänisä My Boy oli myös koulupainotteinen, hankosidevammasta kärsinyt 106 cm korkea ori. Sillä käytiin paljon näyttelyitä, mutta koska hankosidevamma miinusti pisteitä, se siirrettiin kisaradoille. Kisoissa se menestyikin todella hyvin hankosidevammasta huolimatta. Kun vamma saatiin kuntoon, My Boy vietiin uudelleen näyttelyihin ja se sai paljon kehuja vaaleanrautiaasta väristään, suurista merkeistään ja upeasta rakenteestaan.
Isänisänemä Pepper oli kiltti, musta laukkaponi, joka oli saanut tulevaisuuden Iso-Britannialaisella siitostilalla nimeltään Ravien Stud. Pepper kasvoi Ravienissä todella varmaksi, lempeäksi ja hyväluontoiseksi tammaksi, joka sai paljon varsoja. Pepperiä ei koskaan opetettu ratsuksi tai ravihevoseksi, joten se pysyi näyttely- ja siitosuralla koko pitkän ikänsä. Pepperille annettiin paljon heinää ja luonnonyrttejä, ja loistavan, kiiltävän karvansa se antoi perintönä varsoilleen.
Isänemänisä Pippin oli kuuluisimpia ravioreja, joita shettisraviuralla on Ruotsissa nähty. Varsana ravitalliin ostettu rautias ja pienikokoinen hevonen oli loistavan kuntonsa ja sileän, upean värinsä takia todella halutuksi tullut shetlanninponiori. Sen jalostuskäyttö rajoittui kuitenkin vain ravitammoihin, ja sen hyvä, korrekti ja ravuriksi täydellinen rakenne periytyikin sen jälkeläisille. Poniravikuninkaaksikin kruunattu Pippin pysyi koko elämänsä ravihevosena ja heti, kun se ei voinut enää kilpailla, se siirtyi jalostukseen. Pippinillä on ravijälkeläisiä 1000 kpl. Sen jälkeläisistä toivottiin ravureita, mutta jotkut siirrettiin ratsuiksi. Pippin kovasuinen ja jääräpäinen, mutta sen omistajat pistivät monesti hanttiin ja joutuivat pitämään oriin kurissa vahvasti. Raviradalla Pippinin luonteesta ei ollut haittaa, sillä vaikkei se ohjaa kuunnellut, se osasi itse katsoa, miten parhaimmin tekisi.
Isänemänemä Yosemite oli tumma, kaahaava ravitamma, joka oli voittanut monia kisoja. Se kuumeni, kiskoi ja veti käsistä ja otti helposti laukalle, mutta se voitti monia lähtöjä. Yosemite potki parilta ravurilta jalat rikki, ja se sai kilpailukiellon potkaistessaan kilpakumppaniaan niin kovaa, että se loukkaantui ja lopetettiin. Yosemite tunnettin pahan onnen ponina, mutta eräs siittola osti sen ja alkoi kehitellä sille uutta raviuraa. Luonnekoulua käytiin kaksi vuotta, ja sitten vihainen Yosemite saatiin rauhoitettua. Yosemite hyväksyi harvan hevosen seuraansa, mutta sai Pippin-nimisestä kuuluisasta ravioriista paljon varsoja. Luonne periytyi helposti, joten Yosemiten varsat kasvoivat siittolassa aina kahden vuoden ikään eikä niitä päästetty ravureiksi.
Emä Midnight Dreamer on rautiaankirjava ja kaikin puolin tavallinen hevonen. Se keräsi näyttelymenestystä tavallisesti, sillä oli hyvä luonne ja rakenne. Dreamer asuu Midnight-siittolassa ja on siirtynyt siitospuolelle. Sillä on loistava suku, raskaaksikin kuvailtu rakenne ja korkeutta 101 cm. Hyvin tasainen ja loistavasti muodostunut väritys on ehdoton plussa, jonka takia Dreamer on ykkösponeja Midnightilla. Hyvä, lempeä, helppo ja tasainen luonne.
Emänisä Midnight Surprizes on tumma rautiaankirjava ori. Se on luonteeltaan jopa hieman laiska, näyttelyissä huutoa kerännyt ja estepuolella taitonsa näyttänyt poni. Midnight Surprizes on todella suosittu jalostushevonen, mutta myöhemmin se myytiin yksityiskäyttöön. Sen 98,2 cm korkea olemus on hyvin kuuliainen ja herkkä. Midnight Surprizes syntyi ja kasvoi Midnightin kasvateista, ja se elää suurella laitumella monen muun shetlanninponin kanssa. Myöhemmin Midnight Surprizesilla kokeiltiin myös raviuraa, mutta rakenne ja rento luonne stoppasivat sen hyvin lyhyeen. Tämän jälkeen oria ei käytetty enää ratsuna eikä ravurina vaan pelkästään siitokseen.
Emänemä Midnight Dream sai paljon haukkuja väristään. Rautiaankirjavalla, herasilmäisellä Dreamilla oli valkoinen pää kaulaan asti ja rungossa epätasaisia, valkeita laikkuja. Rakenteeltaan se oli kuitenkin aivan täydellinen ja luonne oli lempeä ja lauhkea. Dreamia käytettiin paljon tallin omilla oreilla, koska harva ulkopuolinen ori hyväksyi sen, mutta pian sen hyvärakenteiset jälkeläiset toivat sille mainetta, sillä Dream astutettiin oreilla, joiden väri oli todella vaikuttava. Näin ollen hyväluontoisia, hyvän värisiä ja loistavan rakenteen omaavia varsoja alettiin huudella ja pian Dream hyväksyttiin myös muille oreille. Dreamin parista kymmenestä varsasta kaksi on perinyt tarkoituksella emänsä värin, ja toinen on hyvä esteratsu ja toinen harrasteponi.
Emänisänisä Midnight Sun oli Midnight Shetlandsin ensimmäinen kasvatti, kiltti rento ja rehti ori. Se ruunattiin kahden viimeisen vuotensa aikana ja sitä ennen se astui hyvin vähän hevosia. Midnight Sun oli ns. kokeilukasvatti, eikä sen suku ollut kummoinen, rakenne ihmeellinen tai kyvyt mullistavat, joten se myytiin harrastekotiin heti kun Midnightiin syntyi muutamia muita kasvatteja, joilla oli kummoisempi suku. Kasvattaja jäi kuitenkin kaipaamaan hyväluontoista Sunia, ja se otettiinkin takaisin ja se sai enemmän jälkeläisiä. Se periytti luonnettaan ja dominoivien tammojen kanssa jälkeläiset olivat tamman ansiosta hyvinkin erikoisia.
Emänisänemä Midnight Myth oli voikkogeeniä ja voikkoväriä kantava, kaunisrakenteinen ja suosittu poni. Myth oli 103 cm korkea ja kauniin tasaisen värinen, joten se astutettiin usein. Se astutettiin kerran Midnight Sunilla ja kerran Ferrarilla ja sen jälkeen sen orina käytettiin vain ja ainoastaan Midnight Wave- nimistä voikkoa oria. Jokainen Mythin jälkeläinen oli todella haluttu ja menestynyt poni. Mythiä kisattiin myös koulussa, ja se keräsi paljon menestystä. Myth onkin Midnightin historian kaunisvärisimpiä poneja ja puhtaasti kaikista menestynein.
Emänemänisä Othello oli rautias, hyvin kauniin värinen ja piilovoikkogeenin omaava suosittu näyttely- ja kouluponi. Othelloa käytettiin jalostuksessa ja se sai hyvärakenteisia, erityisesti hyvän värisiä ja kokoisia, rotumääritelmän mukaisia jälkeläisiä. Othello loukkasi itsensä trailerionnettomuudessa ja kuoli onnettomuuden yhteydessä. Tähän saakka sillä oli vain 53 jälkeläistä ja sitä muisteltiin surulla. Othellon muistokivi seisoo edelleen sen kuolinpaikalla ja sen patsas on monen shetlanninponinäyttelyn palkintona ruusukkeen lisäksi. Othellon jälkeläisistä alettiin nopeasti luomaan uutta, runsasta linjaa.
Emänemänemä Midnight Horse oli voikko, hieman epätasaisen värinen poni. Sekin oli tavallinen, hieman syrjään jäävä ja suurikokoinen, mutta hyvillä oreilla se toimi. Midnight Horse oli helposti sairastuvaa sorttia, mutta se ei periyttänyt sitä varsoilleen sen pahemmin ja kaikki sen varsat olivat haluttuja ja hyviä hevosia, joita käytettiin hyvin monipuolisesti kaikissa lajeissa. Tammaa käytettiin laukkauralla ja se jatkoi laukkuria ikänsä loppuun, siirtyi toki siitospuolelle iän heikennettyä kisatasoa jonkun verran. Hyvä, korrekti ja sosiaalinen.