Omistajan kirjoittelmia päiväkirjamerkintöjä
tämä on virtuaalihevonen /
this is a SIM-horse
Näin kisatauon "kunniaksi" lähdin käyttämään osaa ponilaumasta eläinlääkärillä laajassa terveystarkistusksessa. Pakkasin ponit autoon ja ajoimme Eläunlääköriasema Alegreen pihaan. Yksitellen ponit otettiin pihalle autosta ja ne vietiin tarkistukseen. Karru ehti suhteellisen lyhytkestoisen tarkistuksetn aikana järjestää meille ihmisille jo ties mitä päänvaivaa, mutta ehkä on parempi jättää yksityiskohdat kertomatta. Takaisintulomatkalla herra päättikin olla nousematta auton kyytiin, ja lastaamisessa meni hyvä tovi. Viimein kotona ollessamme Karru pääsi takaisin tarhailemaan yhdessä ystäviensä Ruun ja Kapun kanssa.
Ruun vanhat kengät olivat jo melko kuluneet, joten tänä kauniina päivänä tallin pihalle saapui kengittäjän auto. Ruu ja Karru oli jätetty sisään toimenpidettä varten, mutta Karru ei oikein ollut yhteistyönhaluinen kengittäjän kanssa. Tässä kengittäjän kommenttia tapahtuneesta:
Toinen kengitettävä tapaus oli myös ruunikko russori, mutta paljon energisempi tapaus. Suvin taluttaessa tämän Karru-pojan sisään talliin, poni tansashteli energisesti ja vilkuili ilkikurisesti minua tuuhean otsatukkansa alta. Saapuessaan lähelleni ori työnsi heti turpansa kiinni taskuihini ja kuopaisi jalallaan vaativasti. " Ehei, ei namupaloja ", naurahdin orille. Suvi kiinniti orin ristikiinnitykseen käytävälle.
Aloitin orin kavioiden huollon yksinkertaisesti irroittamalla kaikki metalliset hevosenkengät tuon pikkuisista kavioista. Karru pyöri ja hyöri vähän joka suuntaan, jolloin sain kyyryssä pomppia energisen orin perässä. Tuskaisan viidentoista minuutin jälkeen kaikki kengät kuitenkin makasivat tallin käytävällä. Suoristauduin hetkeksi ja pyyhkäisin kevyesti hikeä otsaltani, kunnes pakerruin Karrun kavioiden muotoilemiseen vuoluveitsellä.
Muotoilu meni yhtäläiseksi häsläykseksi kuin kenkien irrotaminenkin. Muutamaan otteeseen onnistuin suhaisemaan itseäni käten ja pari kertaa taisi Karrun vuohisiinkin osua. Suvi pureskeli huuliaan jännittyyneenä ja yritti rauhoitella temperamentista russponiaan. Kenkkuilusta huolimatta Karrun kaviot muotoutuivat pikkuhiljaa oikean näköisiksi.
Laskin Karrun pikkuisen jalan maahan ja nousin seisomaan. Koko kengitys oli mennyt aika moiseksi häsläykseksi, mutta silti ruunikko Karru nyt seisoi uudet kengät jalassaan, hieman myrtyneen näköisenä tallikäytävällä. Kiitin Suvia, pakkasin tarvikkeeni ja tallustelin autooni. Starttasin moottorin ja käänsin pyörät kohti seuraavaa kengityspaikkaa.